Joogailua ilmassa leijaillen

Olen nyt pari kertaa seuran kautta päässyt kokeilemaan ilmajoogaa, ensin Merijoogassa Espoossa, ja muutama viikko sitten HIMA Happiness Studiolla Helsingissä.

En ollut aiemmin edes kuullut lajista, mutta koska olen aina innostunut kokeilemaan kaikkea uutta, ei tätäkään tarvinnut kahta kertaa miettiä mahdollisuuden ilmaantuessa.

Googletettuani kyseisen lajin olin sekä innoissani että hieman kauhuissani. Kankaan varassa roikkuvat joogailijat näyttivät eteerisiltä ja levollisilta, mutta tietäessäni oman kömpelyyteni ja jäykkyyteni, osasin odottaa hieman toisenlaisia tuntemuksia.

Ensimmäinen ajatus kankaan nähtyäni oli "kestääkö tää varmasti mua?", enkä tainnut olla ainoa. Rohkeasti jokainen meistä ensikartalaisista kuitenkin vääntäytyi kankaan sisään ja löysikin nopeasti mukavan asennon sankaan sisällä istuen tai maaten. Ilmajoogassa liikkeitä on lukuisia ja monet niistä mukailevat tavallisen joogan liikkeitä, joita tehdään hieman varioiden tukeutuen kankaaseen. Mielenkiitoisimpia toki olivat pelkästään kankaan varassa roikkuen tehtävät asennot. Meitä varoiteltiin siitä, että ensimmäisillä kerroilla kankaan luoma paine saattaa tuntua epämukavalta, mutta siihen kuulemma tottuu. Varsinkin niissä asennoissa, joissa kangas asettui etupuolelle lonkkaluiden kohdille tunne oli ajoittain melko ikävä. Useissa asennoissa oltiiin lisäksi vielä pää alaspäin, joka lisäsi epämukavuuden tunnetta. Itse en kuitenkaan kokenut sitä ylitsepääsemättömän epämukavaksi, ja halutessaan kankaan päälle sai asetella viltin joka vaimensi painetta.

Haasteellisinta oli luottaa kankaaseen ja ohjaajan neuvoihin, siihen että voin tiputtautua kankaan varaan ja pää alaspäin, ja että kunhan vaan asetan jalkani ja kehoni niinkuin neuvotaan niin tuleen siinä myös pysymään. Muutamaan kertaan tuntu,  että sotkeudun vaan kankaaseen enkä meinannut käsittää mitä kautta mikäkin raaja pitää kiepauttaa.

Ehdottomasti mukavinta oli ihan vaan suorana kokonaan kankaan sisässä makaaminen. Olo oli kuin perhosen toukalla kotelossa, hiljaa keinuvan kankaan vaimeasti painaessa kehoa joka puolelta.

Omien raajojeni liikkuvuus ei todellakaan ole huippuluokkaa joten tunti kävi kyllä ihan liikunnasta. Eri asennoissa roikkuminen tuntui jännältä ja selkä tuntui lopuksi pari senttiä pidemmältä kuin aloittaessa.
Kaiken kaikkiaan todella mukava kokemus, ja luulen meneväni ilmajoogailemaan toistekin, kunahan vaan aikataulu antaa myöten.

Rollin' with my Homies

Viime viikonloppuna taisteltiin historian halutuimmasta palkinnosta, kultaisesta luistimesta Helsinki Roller Derbyn kotijoukkueiden kesken.

Kotitiimijaoista oli pöhisty jo pitkän aikaa, ja kun jaot viimein julkistettiin, oli
Omalla kotitiimilläni Saturday Fight Feverillä oli tavoitteena paitsi tietysti kultaisen luistimen voittaminen, myös tajaunnanrajäyttävän intron esittäminen.

Omilla line-upeilla ei päästy treenaamaan kuin muutama kerta, ja edellinen perjantai käytettiinkin sekä yhteispelin hiomiseen että tanssiliikkeiden treenaamiseen.

Pelipäivänä oma peli oli vasta toisena vuorossa, ja aikaa oli reilusti offskates-lämmittelyyn sekä ulkona että sisällä. Mikä omalta kannaltani olikin loistojuttu, koska pelkkä 15 minuutin onskates-lämppä ei millään riitä. Erityisesti Jyväskylän scrimmagesta oppineena tiedän nyt että pelipaikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin lämmittelemään omatoimisesti, 3 tunnin autossa istuskelun jälkeen kroppa alkoi olla pelikunnossa vasta pelin viimeisen 10 minuutin aikana.

©Jari von Behr

Introtanssi sai ansaittua huomiota ja tositoimiin päästiin Hurtta Lottas'ia vastaan.
Olin flunssassa koko viikon ja aikalailla jännitti oma jaksaminen. En kuitenkaan halunnut missata kotitiimipelejä, joten tankkasin edellisen viikon flunssalääkkeitä, pastaa ja nesteitä.

Nestetankkaukseen halusin eritysesti panostaa, koska olen ihan toivottoman huono juomaan vettä.
Kokeiluun pääsi myös kehuttu kookosvesijauhe. Olen kookosvettä joskus aiemminkin testaillut, mutta maustamaton kookosvesi ei juuri makuhermoja hivellyt ja hintakin oli melko suolainen.

Joukkuekaveista muutama mainitsi hommanneensa kookosvesijauhetta, ja ajattelin sen olevan testaamisen arvoinen tuote. Pienen metsästämisen jälkeen sainkin käsiini sitruunan ja limen makuista kookosvesijauhetta.

Tehosta en pysty ihan tarkkaa mielipidettä sanomaan, koska kookosveden lisäksi join myös ihan kotitekoista urheilujuomaa, eli suolaa, hunajaa ja sitruunamehua veteen sekoitettuna. Joka tapauksessa olotila oli varsin mainio flunssan huomioonottaen, joten uskon nestetankkauksesta olleen huomattavaa hyötyä.

Peli oli todella tiukka, mutta viimeiset minuutit pysyttiin kuitenkin niskan päällä ja SFF vei voiton pistein 150-128.

©Jari von Behr

Finaaliin päästiin siis, pelaamaan vierailevaa joukkuetta Jyväskylän Rolling Ragdollseja vastaan, joka peittosi Angry Nerdsit päivän ensimmäisessä pelissä.

Jyväskylää vastaan saatin homma jotenkin lopullisesti kasaan, wallit pitivät ja liidejä sateli.
Voitolla oltiin koko ajan ja voitettiinkin ihan reilulla pistemäärällä, 265-64.

Mahtava fiilis jäi kyllä koko päivästä, ja kivaa oli varmasti kaikilla. Itsellä nuo tuon lauantain pelit olivat parhaat ikinä pelaamani, ja onnistumisen tunteita tuli useita. Tästä voi hyvillä mielin taa jatkaa treenailua, jonka kanssa olen tämänkin vuoden puolella jo ehtinyt kärsiä pienenstä motivaation- ja uskonpuutteesta.

Pidempää tarinointia Rollin' With My Homies-turnauksesta voi lukea HRD:n sivuilta.

©Jari von Behr

Missä mennään?

Tätä vuotta on ehtinyt kulua jo hyvän aikaa, ja matkalle on mahtunut ihan kiitettävä määrä treenikertoja ja ryhtilikkeitä. Tällaisena kaikki tai ei mitään-tyyppisenä ihmisenä olen onnistunut mahduttamaan viikkooni treenikertoja keskimäärin 5-7, parhaimpina viikkoina 8. Vaikka välillä pelottaakin oma jaksaminen, suurempaa väsymystä ei ole kuitenkaan ollut haittavissa. Jatkan siis niin kauan kuin hyvältä tuntuu, omaa kehoa ja oloa tunnustellen. 

Ongelmaksi on enemmänkin muodostunut valtava innostus ja kiinnostus kaikkia mahdollisia lajeja kohtaan, sekä ajanpuute niiden harrastamiseen. Treenikalenterissa on tällä hetkellä roller derbyä 2-3 kertaa viikossa, kerran viikossa personal trainerin fysiikkatreenit, 1-2 nyrkkeilyn tekniikkatreenit, sandbell-treenit 1-2 kertaa viikossa, ja satunnaisesti cardio- ja tehotreenejä.
Lisäksi tahtoisin kovasti mahduttaa mukaan salitreeniä ja joogaa, kahvakuula ja crossfit houkuttelisi myös.

Mukaan kuivioihin ovat astuneet myös kaikenlaiset superfoodit. Uskon niiden osaltaan vaikuttaneen jaksamiseen, yleensä pimeä talvi menee ohi kuin sumussa, musertavan väsymyksen vallassa. Tosi väsymystä on tänäkin talvena ollut havaittavissa, mutta ei lähimainkaan siinä määrin mihin yleensä talvisin olen tottunut. Syömisiä ei muuten ole juuri tullut tarkkailtua, se lienee onkin seuraava vaihe tässä projektissa.

Vuosi on tuonut tullessaan kaikenlsisia muutoksia, ja lisää on odotettavissa. Onni ei ole aina potkinut turhan lujaa, mutta kaikesta huolimatta vallitseva fiilis on hyvä. 

Näin tänään auringon, pitkästä aikaa. Kevät tulee yllättävän nopeasti, ja olo on toiveikas sekä odottava.

New year, new stuff

...vuodet vierii, ajat muuttuu. Vuonna 2013 muuttui monikin asia, niin hyvässä kuin huonossakin. Lupaukset ja päätökset on tehty jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista, ja uusia pyrin tekemään pitkin kuluvaa vuotta. Blogia voisi pyrkiä taas hyödyntämään fiiliksien kirjaamisessa, lähinnä treenien ja muun siihen liittyvän merkeissä. 

Treeniblogeista on tullut melkoisen suosittuja viime aikoina, varsinkin kun joka toinen salitsubu kirjaa fitnesskisoihin osallistumisen ensi vuoden tavoitteekseen. Huvittaa kun mietin itseäni postauksissa lavaposeerauksia ja fitnesspeppu-kuvia. Niitä täältä tuskin tulee koskaan löytymään mutta jonkinlaista muutosta toivon kuitenkin matkan varrella huomaavani, joko sisäisesti tai ulkoisesti. Tämä blogi toimikoon siitä jonkinlaisena matkapäiväkirjana.