Sivut

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Joogailua ilmassa leijaillen


Olen nyt pari kertaa seuran kautta päässyt kokeilemaan ilmajoogaa, ensin Merijoogassa Espoossa, ja muutama viikko sitten HIMA Happiness Studiolla Helsingissä.

En ollut aiemmin edes kuullut lajista, mutta koska olen aina innostunut kokeilemaan kaikkea uutta, ei tätäkään tarvinnut kahta kertaa miettiä mahdollisuuden ilmaantuessa.

Googletettuani kyseisen lajin olin sekä innoissani että hieman kauhuissani. Kankaan varassa roikkuvat joogailijat näyttivät eteerisiltä ja levollisilta, mutta tietäessäni oman kömpelyyteni ja jäykkyyteni, osasin odottaa hieman toisenlaisia tuntemuksia.




Ensimmäinen ajatus kankaan nähtyäni oli "kestääkö tää varmasti mua?", enkä tainnut olla ainoa. Rohkeasti jokainen meistä ensikartalaisista kuitenkin vääntäytyi kankaan sisään ja löysikin nopeasti mukavan asennon sankaan sisällä istuen tai maaten. Ilmajoogassa liikkeitä on lukuisia ja monet niistä mukailevat tavallisen joogan liikkeitä, joita tehdään hieman varioiden tukeutuen kankaaseen. Mielenkiitoisimpia toki olivat pelkästään kankaan varassa roikkuen tehtävät asennot. Meitä varoiteltiin siitä, että ensimmäisillä kerroilla kankaan luoma paine saattaa tuntua epämukavalta, mutta siihen kuulemma tottuu. Varsinkin niissä asennoissa, joissa kangas asettui etupuolelle lonkkaluiden kohdille tunne oli ajoittain melko ikävä. Useissa asennoissa oltiiin lisäksi vielä pää alaspäin, joka lisäsi epämukavuuden tunnetta. Itse en kuitenkaan kokenut sitä ylitsepääsemättömän epämukavaksi, ja halutessaan kankaan päälle sai asetella viltin joka vaimensi painetta.



Haasteellisinta oli luottaa kankaaseen ja ohjaajan neuvoihin, siihen että voin tiputtautua kankaan varaan ja pää alaspäin, ja että kunhan vaan asetan jalkani ja kehoni niinkuin neuvotaan niin tuleen siinä myös pysymään. Muutamaan kertaan tuntu,  että sotkeudun vaan kankaaseen enkä meinannut käsittää mitä kautta mikäkin raaja pitää kiepauttaa.

Ehdottomasti mukavinta oli ihan vaan suorana kokonaan kankaan sisässä makaaminen. Olo oli kuin perhosen toukalla kotelossa, hiljaa keinuvan kankaan vaimeasti painaessa kehoa joka puolelta.


Omien raajojeni liikkuvuus ei todellakaan ole huippuluokkaa joten tunti kävi kyllä ihan liikunnasta. Eri asennoissa roikkuminen tuntui jännältä ja selkä tuntui lopuksi pari senttiä pidemmältä kuin aloittaessa.
Kaiken kaikkiaan todella mukava kokemus, ja luulen meneväni ilmajoogailemaan toistekin, kunahan vaan aikataulu antaa myöten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti