pohdintaa

Jaahas. Eipä ole tullut uni tänä yönä. sen seurauksena ajauduin pohtimaan vähän enemmänkin tuota omaa projektia ja treenausta.
Kun nyt melkolailla on varmaa että ihan samanmoiseen treenaukseen ei palata kuin mitä se silloin pari vuotta sitten oli... niin minkähänlaista sen sitten pitäisi olla.
Eihän siinä vanhassakaan taktiikassa vitään vikaa varsinaisesti ollut.. mutta jotenkin vaan tuntuu että melko rankkaa se oli. Ja olihan se, vähän liikaakin siinä loppuvaiheessa PT rupesi sitä voimanostoon päin ajamaan, vaikka alusta asti tein selväksi etten mihinkään kisoihin ole menossa enkä voimanostoa muutenkaan tosissaan harrastamaan. Välineisiin vedin rajan. Polvisiteitä koitin kerran kyykätessä, enkä tykännyt. Jotain penkkipaidan ja kyykkäyshousujenkin kokeilemista väläyteltiin kertaalleen ilmoille, mutta päätin että niin kauan kun ilman välineitä pystyy treenaamaan ni on ok. Vyötä käytin kyykyssä ja itseasiassa vedossa ja penkissäkin, kun isoilla painoilla tein. Se oli ihan ok. Olihan se kieltämättä hienoa kun tulokset nousi melkein viikooittain, näki oikeasti sen oman kehittymisen.
Mutta nyt vois oikeasti vähän kevyemmin ottaa ton voimailun kanssa.


Selailin tuossa muutamaa blogia josta ajattelin itselleni inspiraatiota ja motivaatiota ammentaa, ja ihan huikeita tuloksia on kyllä mimmit saaneet puolessa vuodessa! Pituutta aika samat kun mulla ja lähtöpainoa enemmänkin, ja puolessa vuodessa paino niin alas kuin mitä itellä on ollut joskus varmaan 10v. sitten, jos sillonkaan. Ja huikeen näkösiä kroppia.
Jotenkin tuntuu että niinköhän omaa kroppaa sen näköseksi sais noin lyhyessä ajassa. Vuosi-puolitoista vois olla realistisempi aika, jos tosi kovaa treenais.
Luulen että mulla aiheuttaa isointa ongelmaa laihtumisessa ja etenkin kiinteytymisessä selluliitti. Sitä on kertynyt alaosastoon niin paljon että näyttää paikoitellen jo aika pahalta, ihan puristelemattakin. Siitä lienee ilmeisen vaikea tai ehkä mahdoton päästä eroon.
Jostain luin kehuskeluja Hypoxi-hoidosta selluliitin karkottajana, mutta nopealla googletuksella selvisi että siihen nyt ainakaan ei ole varaa. Kuivakuppauskupit löytyy kyllä kaapista, että niitä yritän muistaa käytellä. Ei niistä kai paljoa haittaakaan voi olla, ja jostain aikaisemmista kokeiluista luulin havainneeni että kyllä se ainakin pikkiriikkisen pintaa tasoitti. Siinäkin pitäsi vaan jaksaa olla pitkäjänteinen ja tehdä joka päivä. Mutta kun se sattuu. Ja on tylsää.

Mitään superpebaa mulla siis koskaan tuskin tulee olemaan, eiköhän tuo alaosasto aina tule leveä olemaan. Yläosastosta sitten katoaa viimeisetkin, ainakin sillon pari vuotta sitten hävis kyllä rintamus aika nopeasti.

Minkähänlaista treeniä tähän nyt sit pitäis ruveta soveltamaan, jotta lopputulos olisi mahdollisimman optimaalinen. No punttia nyt tuskin millään minimaalisilla painoilla rupean tekemään, se ei motivoi yhtään. Kohtuullisilla painoilla ja kuitenkin jossain määrin tulostavoitteisesti. Aerobista varmaan tarviis lisää. Toi lenkkeily ei suoraansanoen ihan kauheasti nappaa, aika tylsää se on mutta koitan nyt kesällä kumminkin käydä. Talvella taas en usko että tulee ainakaan juostua (tai siis hölkättyä). Sitten kai viimeistään pitänee jonkinlaisen ryhmäliikunnan pariin siirtyä.. sekään vaan ei niin paljoa nappaa, ainakaan mitkään perusairobikit. Löytyyhän niitä tietysti nykyään jos vaikka minkälaista jumppaa, tällä hetkellä vaan ainakaan ei valitettavasti ole varaa noiden salien asiakkaaksi liittyä.
derbyilyssä tulee tietysti sitä aerobista myös, mutta jos nyt tosiaan niin surkeasti on että koko ens syys- ja talvikaudelle saadaan vaan se ysi treenivuoro/viikko niin se ei taida ihan riittää. Talvella vois tietysti hiihtää, jos vaan en vihais sitä koko sydämestäni...
Noh, tässä on nyt kesä ja syksy aikaa miettiä että mitä sitä talven sit tekee, ja jos hyvä tuuri käy niin lunta ei taas tule ennen joulua, se olis kyllä kovin hienoa!